Tilannetta omasta näkövinkkelistä ja miten asiaan puututtiin.
Ainut kerta koko kolmen vuoden ajalta, kun asiaan puututtiin oli seuraava. Kuten kerroin äidilläni oli hajusteyliherkkyys, mutta toiselle veljelläni oli myös astma, joka voi laueta voimakkaista hajuista. Näin ollen kaikki pesuaineet ja dödöt sun muut olivat hyvin hajustettoomia. En voinut käyttää mitään hajustettua.
Erään kerran päivänä, jolloin oli ollut liikuntaa, jonka jälkeen tupattiin käymään suihkussa ja kaikilla muilla oli väkevät tököttinsä mukana. Liikunnan jälkeen oli jotain muuta kouluainetta, liekkö ollut biologiaa. Luokassa yht’äkkiä kiusaajan apuri alkoi suihkutella minua jollain voimakkaalla hajusteella.
Kotiin päästyäni löyhkäsin hajusteelle ja välittömästi ovella jouduin riisumaan kaikki vaatteet ja hinkkaamaan itseäni märällä pyyhkeellä, ennen kuin oli edes ajatusta, että menisin sisälle. Äitini saatuaan selville mitä oli tapahtunut soitti koulun rehtorille, jonka hän tunsi käytyään samaa koulua aiemmin itse, jolloin kyseinen henkilö toimi vararehtorina.
Meni viikko ja toinen, kunnes olin jo unohtanut koko sopan. Meillä oli rehtorin tunti ja rehtori asteli luokkaan tavalliseen tapaansa. Tällä kertaa normaalin vitsin tilalla rehtori aloittikin tosielämän kertomuksella naapurista, joka oli kuollut astmakohtaukseen. Seuraavaksi rehtori teki kysymyksen luokalle: Jos joku olisi tahallaan tällaiselle henkilölle tuottanut riskin kuolla astma kohtaukseen mitä heille pitäisi tehdä?
Kiusaaja ja sen apuri heitteli erilaisia kuolemantuomioita hirttämisistä alkaen. kun rehtori sanoi, että niin henkilö joka on tällä tavoin toiminut olet sinä, meni melkoisen hiljaiseksi koko luokka, sekä puna valahti kasvoille. Seuraavaksi rehtori selitti tuon saman tilanteen kiusaajille, että miten minuun suihkutettu hajuste olisi voinut pahimmillaan laukaista astma kohtauksen. Rangaistukseksi ei tullut heidän ehdottamansa tuomio, vaan enemmän minulle pahempi, kiusaajien piti tulla meille pyytämään anteeksi. Koska paikka jossa asuimme ei ollut kovinkaan kaksinen (ei juoksevaa vettä, jne..) se sai lisää vettä myllyyn kiusaamisessa jälkeen päin.
Myös eräs ala-asteen kaverina ollut käänsi takkinsa eräässä hetkessä ja kehitti tarinan siitä, että meillä olisi ala-asteella kuollut koira pakkasessa, jota yhä syömme kun olemme niin köyhiä.
Niin ainut puuttuminen tähän kaikkeen oli tuo rehtorin puuttuminen hajusteeseen. Kaikki muu jäi olemattomaksi. Kiusaamisestani tiesi ainakin kuvaamataidon, biologian, ruotsin, liikunnan, sekä muiden aineiden opettajat. Miksi? olin usein niin loppu tunneilla, että en jaksanut keskittyä. Olin henkisesti väsynyt ja välillä jopa en keskittynyt opetukseen lainkaan. Niinpä opettajat halusivat tietää syyn ja kerroin yleensä koko tarinan.
Entä sitten luokanvalvoja? Luokan valvojalle aloin 8 luokalla kertoa viikoittain kaikki tapahtuneet kiusaamiset. Tästä huolimatta homma jatkui samana koko ajan. siis 8-9 luokilla selvitin kaiken meistä vastuussa olleelle opettajalle, joka käytännössä ei tehnyt mitään.
Aloin käydä karatessa ja tällöin aloin tehdä hiljentymis harjoituksia, eli käytännössä meditaatiota. Tästä sain nimikkeen ”jooga Tepi”. Tämä harrastus myös kerran ”pelasti” kouluajan ulkopuolella, että en joutunut tappeluun. Olin nimittäin tulossa elokuvista Terminator 2 elokuvaa katsomasta, kun hansa torilla törmäsin kännissä oleviin nuoriin. Mukana oli tuo kiusaaja, sekä muutama muu meidän ja B-luokalta. Yksi B-luokkalainen tuli haastamaan riitaa tarttuen kiinni takkiini. Käytin irrotustekniikkaa ja irtauduin otteesta, mutta tämä toistui pariin kertaan, kunnes muut huusivat, että säätä voimiasi ei kannata niitä tuohon tuhlata. En tiedä oliko syy siinä, että olivat järkeviä vai siinä, että tiesivät karate harrastuksesta.
Jatkuu osassa 4 (lähinnä miten tämä vaikutti minuun)