On jäänyt tovin tämä kirjoittelu tänne blogiin. Osaksi johtuu siitä, että olen tehnyt muita tepish sivuja. Toinen osa on sitä mistä oikeastaan aloinkin kirjoittamaan.
Jossain vaiheessa ihmisen elämää tulee eteen aika, jolloin alkaa huomata ettei kaikki ole enää niin kuin ennen. Osin se saattaa tulla sairauksien kautta ja osin vain siitä, että lapset ovat kasvaneet aikuisiksi ja lähteneet omaan elämäänsä.
Minulla tai siis meillä tämä on tullut vähän joka kautta kuluvan vuoden aikana. Lapset ovat aikuisia yli kahden kympin kaikki ja itselläkin on monen moista vaivaa, kuten äskettäin todettiin astma (no se ei nyt niinkään ole ikääntymiseen, mutta kuitenkin).
Ympärillä sitten taasen on paljon kaikkea, anoppi sai aivoinfarktin helmikuussa, iskä makaa sairaalassa. Eli näitä riittää ihan tarpeeksi. PÄIVITYS: Iskä nukkui pois 6.6.2017
Itse olen vasta pikkuhiljaa saanut opiskeltua ja opiskelut jatkuvatkin vielä oli mikä oli, mutta kyllä sitä tulee välillä mietittyä, mikä järki tässä kaikessa on. Tietenkin toivoisin voivani jollain tavoin käyttää oppimaani muiden hyväksi.
Täytyy koittaa jaksaa kirjoitella ja opiskella ja tehdä kaikkea, niin kauan kun siihen pystyy. Koskaan ei tiedä milloin tulee se päivä kun ei enää ole mahdollisuuksia tehdä asioita :-/.