Tässä tulevan hallituksen muodostumista on tullut seurattua ihan mielenkiinnolla. Itselle nousee hallitusneuvottelujen julkisuuteen tihkuneissa tiedoissa useampi pohdinta liittyen oppivelvollisuuteen (https://www.is.fi/politiikka/art-2000006127523.html)
Olen itse käynyt koulua, niin että ylä-asteen 3 vuotta olivat yhtä painajaista, koska minua kiusattiin koulussa. Ensimmäisenä ajatuksena minulle tulee se, että vaikka KiVa koulu hankkeita ja muita yrityksiä kitkeä koulukiusaamista on ollut, niin silti kiusaaminen ei ole lähtenyt mihinkään.
Muistan itse kuinka helpottunut olin, kun 9 luokalla oppivelvollisuus oli suoritettuna, vaikkakin ehkä omaan taitotasoon nähden hyvinkin alisuoritettuna. Minulla ei ollut mahdollisuutta lähteä ”normaaliin lukioon”, koska kiusaaminen vei kaikki voimat ja arvosanat alas (ka. oli alle 7).
Väärin valittu jatko-opinto myös takasi sen, että opinnot keskeytyivät ja minusta tuli väliinputoaja…. Mikäli olisi ollut pakko vähillä voimavaroilla ja heikolla motivaatiolla, jotka karisivat kiusaamisessa, niin olisin valmistunut pakolla alaan, johon minulla ei olisi ollut mitään motivaatiota. Tämä olisi johtanut luultavasti ongelmia jatkossa, tosin niitä oli kyllä jo valmiiksikin.
Moni nuori ei vielä tiedä mitä haluaa tehdä ja kaikilla ei ole mahdollisuutta lähteä miettimään lukioon mitä voisi tehdä (ellei iltalukiosta tässä kohtaa tehdä mahdollisuus heille), niin ajetaanko tässä nyt nuoria opiskelemaan ammatteja, joita he eivät todellisuudessa tee päiväkään? Miten tämä saadaan vältettyä.
Itsellä meni itsetunnon kanssa koulukiusaamisen jälkeen yli 10 vuotta, ennen kuin olin valmis jälleen opiskelemaan. Sitten lähdin iltalukioon ja sain omista lähtökohdista ihan hyvät paperit ja keskiarvot nousivat pykälän verran peruskoulusta. Minusta tässä toisenasteen pakollisuudessa on oltava nyt tarkkana, itse asia on hyvä, mutta joukosta pitää myös pyrkiä erottamaan ”erilaiset kohtalot kokeneet” (kuten koulukiusatut, joiden arvosanat voivat olla heikot, mutta taidot paljon paremmat jos saavat tukea ja terapiaa) ja se että jokaisella olisi selvä visio siitä mikä haluaa olla ”isona”.