Kuvassa on Sanomalehti Karjala, joka on ollut aikansa uutismedia kokoomuksen kuvakulmasta käsin. Lehti on aloittanut 1904 Viipurissa, joka tuolloin oli siis osa Suomea.
Kuvan lehti on painettu ja julkaistu heinäkuussa 1939 rauhanajan Suomessa, jossa kuitenkin on koettu ehkäpä jo uhkan tuntua, kun äärioikeistolainen liikehdintä erityisesti Saksassa oli voimakasta ja Hitlerin johtamat kansallissosialistit olivat nousseet valtaan 1930.
Toinen maailmansota syttyi 1.9.1939, eli vain muutama kuukausi lehden ilmestymisen jälkeen ja marraskuun lopussa talvisota vetää Suomenkin taistelemaan oman maansa puolesta, välirauhan jälkeen jatkosodassa taistelut käydään rinnakkain Saksan kanssan. Sotien aikana myös lehdessä mainittu Aunus joutuu jälleen taistelujen keskiöön.
Jo lokakuussa 1939 aloitettiin ylimääräiset harjoitukset, jotka marraskuussa johtivat liikekannalepanoon, eli sotilaat marssivat rintamalle. Kuvan sotilaspassin omistaja palveli rintamalla täyden ajan ja lopulta kotiutui, mutta kohtalon tovereistaan moni jäi sille tielle kaatuneena eri taistelupaikoissa.
Pommeja tippui ylilentävistä lentokoneista ja pommitetuimpia kaupunkeja Suomessa oli tuolloin Viipuri ja Turku. Turussa ilmapuolustukseen hankittiin Bofors 75 mm tykkejä, joiden nimitykseksi tuli Siamilaispatterit, niiden alkuperäisen kohde maan mukaan (tykeissä löytyy edelleen Siamin vaakuna ja ko. maan tekstiä, esimerkiksi vartiovuorella, jossa yksi niistä on muistomerkkinä).
Kävin itse ala-astetta Turussa Särkilahden koulussa Hirvensalossa. Vaikka tuolloin 1980-luvulla sodasta oli jo aikaa n.40 vuotta, oli silti koulun pihalla vanhoja tykinkiinnitys jalustoja (kiinteitä betonista valettuja). Sotamuistot on yhä läsnä joissakin paikoissa ja esimerkiksi itse kävin muutama kesä sitten kiertämässä kaikki Turun alueen vanhat bunkkerit, joita on Ruohopäässä, Uittamolla ja Mikkolanmäellä. Samoin myös muualla Suomessa löytyy erilaisia tuon ajan muistomerkkejä.
Tämän päivän ilmapiiri globaalisti on niin kireä, että sitä voisi leikata veitsellä. Tämän lisäksi ilmapiiri hakee blokkiutumista ja siirrytään erinäisiin liittoihin, ihan niin kuin oli reilu 100-vuotta sitten ensimmäisessä maailmansodassa ja muutama vuosikymmen myöhemmin toisessa. Itseäni ei voisi enempää ihmetyttää, että ihanko oikeasti tämä ihmiskunta haluaa aina vain sotaa ja uutta sotaa… No olihan tuossa nyt joku 80-vuotta rauhallisempaa aikaa.
Sodan jälkeen jälleenrakennettiin ja pyrittiin jatkamaan elämää. Monille elämä oli kuitenkin jopa haastavaa sodanjälkeisessä maailmassa. Sodan kauhut syöpyivän suurrimmanosan mieleen ja nähtiin painajaisia milloin ilmahälytys sireeneistä tai siviilejä tulittavista viholliskoneista.
Mummini kertomus aiheesta kuului niin, että hän kun oli Naantalissa pikkutyttönä joutunut viholliskoneen tulituksen kohteeksi, selvinnyt siitä kuitenkin naarmuitta, kärsi vielä aikuisiässä psyykkisesti näistä traumoista ja ainakin osittain niidenkin vuoksi jäi eläkkeelle etuajassa toimistopäälikön virasta Aurakadun Postipankista.
Aiempi sotilas päätyi asemamieheksi ja naimisiin Viipurista evakkoon lähteneen kanssa. Viipurin ja koko luovutetun Karjalan alueelta lähti evakkoon runsaasti Suomalaisia. Omassakin suvussa on useita, joiden tie on kulkenut evakkolaisena tässä vaiheessa, tosin kaikki ovat jo edesmenneitä tänä päivänä.
Mielenkiintoista tässä onkin se, että juuri nyt, kun sodan ensikäden tietous alkaa olla suurimmalta osin haudanlevossa, veteraaneja sota-ajalta on vielä muutama tuhat, niin nyt levoton aika on jälleen meidät saavuttanut.
Mites jos hyppäsi aikoinaan junankyytiin, eikä sattunut omistamaan ylläolevaa vapaalipuketta? Aikoinaan moni lippu oli pahvinen jossa lukee mihin lippu kelpaa. Yllä kuvassa on pahvisia Turku-Helsinki, sekä Turku-Tampere junalippuja, joita vielä joskus 1980-luvullakin myytiin. Kun osti pahvisen junalipun se oli ehjä pahvi, jossa oli teksti, kun konduktööri kiersi junassa liput tarkastamassa mukanaan leimaamisrei’itin, jolla lippuun merkittiin reikänä se, että lippu oli tarkistettu… Nykyäänhän tämä tehdään lukemalla QR koodi.
Paitsi se, että sodat ovat jääneet jo monella hämärään, niin moni ei enää muista sitäkään, että viime vuosituhannella moni asia oli eritavalla, kuin nykyään. Silloin ei katsottu netistä viimeisiä tietoja, eikä käytetty muitakaan digitaalisia välineitä. Matkaliput olivat yllä näkyvän kaltaisia pahvisia, tästä myöhempi versio oli pitkulainen kortti josta laite ”söi” numeroidun osasen.
Jos oli halukkuutta lähteä ajamaan omaa autoa, joka oli vielä tosin harvinaista 1930-luvulla (josta kuva on), esimerkiksi 1938 autoja oli 1 auto jokaista 81 asukasta kohden.. Eli autoilu ei ollut tosiaan vielä mikään joka pojan laji. Tässä ajassa monella kulkuväline oli vielä hevonen tai hevosvetoinen, eli esimerkiksi hevoskärryt.
Tässä mielessä autojen historia on melko pientä ja nykyinen autojentransformaatio saastuttamattomiin on pienen historian uusi lehti. autot tosin polttomoottorisena ovat ehtineet nykyisen tiedon mukaan tekemään melko paljon haittaa ja kuulemani mukaan bensiiniteollisuus (eli suomeksi raha) pitkään pyrki hidastamaan muutosta.
Puhelin ja puhelun soittaminen oli vielä 1990-luvulla hyvin erilaista mihin moni on tänä päivänä tottunut. Puhelimia ei ollut mukana, vaan käytettiin lankapuhelinta kotona, taikka puhelinkioskia jossa kolikoilla maksamalla sai puhua (näitä voi nähdä vielä 1990-luvun elokuvissa, 2000 jälkeen alkoivat katoamaan).
Aikanaan puhelinkopeissa kävivät myös ns. puhelinkortit, eli ikäänkuin prepaid kortti, jossa oli tietty summa puheaikaa ja sillä pystyi soittamaan puhelinkopissa niin pitkään kun kortin saldo riitti.
Näköpuhelut (nykyään kutsutaan videopuhelu) olivat yleinen pilan aihe vielä 1980-luvulla ja se jos olisi sanonut, että tietokone on puhelimessa olisi ollut päivän paras vitsi, sillä esimerkiksi 1980-luvulla tietokoneet olivat jotain C-64 tyyppisiä ja internetistä ei ollut puhettakaan.
No mites ennen sitten ”viihteellä” käytiin. Yllä olevassa kuvassa näkyy ruotsinlaivan tullikuponki, ehkäpä ainakin suurinosa ymmärtää mitä tämä tarkoittaa. Tätä tarvittiin siis alkoholi ja tupakka ostoksiin. Kuvan lipukkeet ovat vuodelta 1978.
Erilaisiin viihde toimiin myytiin pahvisia tai kartonkisia lippuja, useimiten niiden värit ja/tai tekstit määrittelivät sen milloin ne ovat voimassa. Useimiten lipuista löytyi tarkistuslipuke osio, joka repäistiin irti lipun käytettyä, taikka sitten lippu leimattiin/revittiin/tehtiin reikä. Jotkin liput tosin myös luovutettiin kokonaan huvituksiin mennessä, joten sellaisia löytyy arkistoista vähemmän.
Kun lähti ostamaan lippuja, taikka muuten viihteelle ei viimevuosituhat vielä tarjonnut aina kaikille mahdollisuutta maksaa kortilla. Pankkikorteillekkin oli tiukat vaatimukset ja niiden saldoon vaikuttavuus toimi vasta jälkikäteen, kun postitse pankkiin oli tullut velotusasiakirjat.
Kuvassa yllä näkyy muutamia aikansa pankkikirjoja, joilla pystyi mm. asioimaan jossakin tietyssä konttorissa esimerkiksi nostamassa rahaa tililtä, taikka tekemässä panon eli laittamassa käteistä tilille. Vasta kun alkoi joskus 1990-luvun aikana tulemaan käteisautomaatti kortteja, joilla sai nostettua rahaa automaatista vähentyi pankkikirjojen käyttö dramaattisesti. Tätä ennen kaikki tilinostot ja siirrot tehtiin konttorissa.
Myöhemmin alko tulla myös eletronisia Visa Electron, myöhemmin debit, kortteja joilla automaattinoston lisäksi pystyy myös maksamaan kaupassa. Ennen digiaikaa on siis moni asia ollut hyvin erilaista.
Myös kauppojen luottokortti on olltu aikoinaan pahvinen, ennen kun digitaalisesti mikään on toiminut. Kortissa vain löytyi nimi, kauppa ja myöntäjän allekirjoitus.
Näin olemme käyneet läpi erilaisin dokumentein viimevuosituhannen tai pikemmin viime vuosisadan historiaa. Sotaa, pahvia ja loppupuolella muovikortteja sisältänyt vuosisata oli ehkäpä siinä mielessä melkoisen merkittävä, että silloin luotiin pohja nykyiselle ilmastonmuutokselle (kyllä, tutkimuksien tulokset näyttävät, että muutos on ihmisenaiheuttama ja erityinen koko maapallon historiassa).