Kuten minut tunteva taikka tepish.net osoitteesta lukeva, hyvinkin tietää olen kasvanut ja elänänyt elämäni ensimmäiset n. 16 vuotta taiteilija Alpo ”Api” Kuuselan vaikutuspiirissä. Meitä oli 1980-1990 välillä kolme poikaa 1990 luvun alussa, kun minä olin jo siirtymässä omiin ympyröihini 17-18 vuotiaana, vielä yksi poika tupsahti tähän taiteilija perheeseen.
Minun tietäni varjosti monet asiat, joista helpommat eivät olleet koulukiusaaminen ja se, että en tullut toimeen äitini kanssa suunnilleen murroiästä n. 10 vuotta eteenpäin. Jotenkin minua kutsui taiteellisuus jo nuorena. Minulla oli nuorena jo kaksi taiteellista harrastusta. Toisaalta tykkärin piirtää ja koulussakin mielenkiintoisin aine oli kuvamataito. Koko lapsuuteni halusin myös valokuvata.
Minä en ole mikään erityisen hyvä piirtäjä, enkä sano olevani mikää erityisen pro valokuvaajakaan. Kuitenkin pidän edelleen usean kymmenen vuoden jälkeenkin näistä samoista asioista. Taide on osittain siirtynyt digitaaliseksi sen jälkeen, kun löysin Blenderin (3D grafiikka ohjelma siis, ei tehosekoitin). Valokuvaamisen lisäksi on tullut myös videokuvaus, jota olen harrastanut jonkin verran, mutta tällä hetkellä valokuvaus on taas enemmän pop.
Piirtämiseen on viime aikoina tullut taas uusia inspiraatioita. Olen tehnyt useitakin piirroksia aivan viime aikoina. Liitän loppuun muutaman kuvan piirroksista, toistan tässä, että en ole mikään erinomainen piirtäjä, mutta jotkin asiat vain inspiroivat saamaan jotain paperille.
Peruskoulussa minua kehuttiin värien käytöstä, mutta jotenkin olen kuitenkin ajatunut enemmän lyijykynä piirrosten pariin näin vanhemiten. Saattaisin ehkä intoutua myös vesiväreistä tai liitukynistä, mutta öljyvärit on niin hankala kokonaisuus, että en ehkä sellaista alkaisi tekemään (kuten sanottu olen tätä nähnyt iskän tekemänä).
Tämä nyt tällä erää taiteesta.
Luovuudella Teppo
