Matti Inkinen

Nyt kun puheena on taas SIG ja sen alkuperäinen keulakuva Matti Inkinen, niin ajattelin kertoa omalta kohdalta yhden tilanteen 1990-luvun alusta, jossa pääsin kerran tapaamaan maestron itsensä.

Elettiin tosiaan ”ysärin” alku hetkiä, silloin olin vielä peruskoulun ylä-asteella ja kiusaamisesta huolimatta minulla oli yksi oljenkorsi tuossa ikävässä tilanteessa. Luokalla oli yksi niin diplomaattinen tapaus, että kykeni olemaan tekemisissä minun kiusatun kanssa ja myös muiden kanssa.

Näimme usein tämän henkilön kanssa ja hän tuli erittäin tutuksi myös vanhemmilleni, sillä meidän alapihalla oli yhteys vesialueeseen, josta oli tuleva ”telakka” tämän henkilön veneprojektille. Vuosien ajan tämä projekti jatkui ja näimme toisiamme hyin usein kouluajan ulkopuolella.

Hän oli likemmäs sitä mitä minä voin sanoa koulukaverina, kaikki muut olivat joko kiusaamisessa mukana taikka sen hiljaisia hyväksyjiä. Tämä henkilö sitten erään kerran sanoi, että hän oli osallistunut paikallisradio Auran aaltojen kilpailu ohjelmaan ja voittanut siitä jonkin lahja kortin, mutta palkinto ei koskaan tullut perille.

Auran aalloillahan tuohon aikaan oli monia myöhemmin tv:stä tuttuja henkilöitä ihan ”tavallisina tallaajina” töissä, heitä näinkin myöhemmin Auran aaltojen olisiko ollut 10 vuotis juhlissa, mutta en heidän kanssaan sen enempää jutellut (toive konsertti yhteyksissä kyllä juttelin kahden kanssa puhelimitse), näitä tulevia tv-kasvoja olivat Heikki Hilander, Sari Tamminen ja ”onnenpyörän” Janne Porkka.

No diplomaattisena ihmisenä hän sitten selvitti asiaa ja sai sovittua, että hakee palkinnon suoraan Valkoisesta talosta (jossa kyseisen radion toimitus tuolloin sijaitsi. Tätä kilpailu ohjelmaa ei vetänyt kukaan tulevista tv-tähdistä, vaan jo 1980-luvulla kuuluisuuteen ponnahtanut Matti Inkinen.

Meidän tullessamme Inkinen sitten tupahti paikalle ja kättelimme siinä ja puhuimme jotain mukavia. Kaveri tietenkin kertoi vielä asiansa ja sen että palkinto oli jostain syystä jäänyt saamatta ja niinpä herra Inkinen korjasi asian nappasemalla jonkin lahjakortin kaverin käteen. Aikaa meni ehkä jotain 10-15 minuuttia ja sitten lähdimme takaisin matkoihimme.

Tämä pieni hetki kuitenkin antoi Matti Inkisestä hyvin lämmin henkisen vaikutelman, enkä saanut ollenkaan huonoa vaikutelmaa hänestä. En tosin muista tiesinkö siinä puhuessani jo vaiko vasta jälkeen päin, että kuka tämä henkilö oli ja että oli SIG:in keulamies, mutta kuitenkin tulin tällä tavoin tavanneeksi tämän pop kuuluisuuden.

Tämä oli sikäli harvinaislaatuinen tilanne, että tämä oli enemmän omasta valinnasta (lähdin kaverin mukaan palkintoa hakemaan) tapahtunut kohtaaminen. Olinhan jo ennen tätä tavannut iskän (Alpo ”Api” Kuusela) kautta tunnetumpia henkilöitä, mutta en ole ollut itse koskaan kovinkaan hyvä luomaan kontakteja (johtunee suurelta osin koulukiusaamisesta), kesäleireillä Kunstenniemessä 1985-1990 välillä on tullut pidempiä ja lyhyempiä tuttavuuksia tehtyä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *